SOOLi ry

SOOLin tarkoituksena on toimia ortodoksista uskontoa tunnustavien eri aineiden opettajien yhdyssiteenä sekä pyrkiä tukemaan ortodoksista uskontokasvatusta.

Mukana liiton toiminnassa on uskonnonopettajia, luokanopettajia ja eri aineiden opettajia sekä muita kasvatusalan ammattilaisia.

Armenia 2009

Ajatuksia Armeniasta


Väitän, että Armenia saa jokaisen sinne saapuvan ensikertalaisen matkailijan ajattelemaan. Se saa ajattelemaan historiaa ja yhden kansan elämää maailman historian vaiheissa sekä miettimään, mikä onkaan ollut kirkon merkitys tuon kansan elämässä. Maailman vanhimman kristillisen valtion elämässä on pimeyden ja epätoivon aikojen keskellä kuitenkin loistanut uskon valo.

SOOLin matka Armenian pääkaupunkiin Jerevaniin alkoi ryhmän kokoontumisella Riian lentoasemalla, josta matka Jerevaniin taittui yötä myöten. Kuten taulu osoittaa, olimme saapuneet perille aikataulun mukaisesti. (Kuva: Patrick Hublin)

Miljoonakaupunki Jerevan levittäytyy vuorten ympäröimään laaksoon ja maisemaa hallitsee kaikkialle näkyvä Araratin vuori, joka on koko Armenian symboli, vaikkakin se sijaitsee nykyisellään Turkin puolella.

Armenian kansanmurha on kaikkine vaiheineen hitaasti ymmärrettävä asia. 1915-22 Anatoliassa, nykyisessä Turkissa, asuneet armenialaiset joutuivat siihenastisen maailmanhistorian suurimman yhteen kansaan kohdistuneen joukkotuhon uhreiksi. Kansanmurhan muistomerkki Jerevanin keskustan kupeella sijaitsevalla Tsitsernakaberdin (”Pääskylinnoitus”) kukkulalla saa jokaisen kävijän hiljentymään.

Jo ensimmäisenä varsinaisena matkapäivänä pääsimme myös tutustumaan Armenian jaloihin juomiin Araratin konjakkitehtaalla. Tehdas perustettiin 1800-luvun lopulla ja on siitä lähtien keskeytyksettä tuottanut armenialaisista rypäleistä valmistettua juomaa, jota nyt valmistetaan ranskalaisessa omistuksessa.

Armenialaisten makujen ja tuoksujen maailmaan vei käynti suuressa kauppahallissa aivan kaupungin keskustassa. Kauppahallin tunnelma oli selkeästi itämainen, kuten myös kaupanteon tapakin.

Armenian kirkon uusi nousu oli selvästi aistittavissa Sevanin pappisseminaarissa. Uusi pappisseminaari on rakennettu lähelle 800-luvulta peräisin olevaa Sevanin luostaria. Seminaari kouluttaa pappeja ja kirkkomuusikoita sisäoppilaitoksessa, jossa opinnot kestävät neljästä kuuteen vuoteen. Koulun opiskelijoiden kuoro esiintyi ryhmällemme vierailumme päätteeksi.

Sevanin luostari sijaitsee kukkulalla, josta avautuvat huikeat näkymät Sevan-järvelle. Luostarialue on nykyisellään läheisen pappisseminaarin hoidossa, joten kirkoissa toimitetaan säännöllisesti jumalanpalveluksia, vaikka varsinainen luostari ei enää toimikaan. Kuvassa on pyhien Apostolien kirkon alttari.

Goshin kylä kantaa 1100-luvulla eläneen armenialaisen runoilijan ja oppineen Mechitar Goshin nimeä. Hän perusti vuorille Nor Getikin luostarin, joka runoilijan kuoleman jälkeen nimettiin Goshavankin luostariksi. Luostari oli erityisen kuuluisa kirjastostaan. Täällä kirjoitettiin myös ensimmäinen armenian kielinen lakikirja 1100-luvun lopulla.

Tim Straight, Suomen, Ruotsin ja Norjan kunniakonsuli Jerevanissa tapasi ryhmämme hotellissamme. Hän selvitti erityisesti nyt Armeniassa vallitsevia poliittisia oloja ja niiden ongelmia.

Azat-joen vierelle rakennettiin ilmeisesti jo 300-luvun lopulla ensimmäinen luolaluostari vahvistamaan kristinuskon asemaa. Kronikan mukaan 1100-luvulla apostoli Taddeuksen keihäs piilotettiin Geghardiin. Nykyisin nähtävät rakennukset ovat peräisin 1200-luvulta. Osa luostarin kirkoista on rakennettu maan päälle ja osa louhittu suoraan vuoren sisään. Vierailumme aikana luostari oli täynnä lapsiryhmiä opettajineen, sillä varsinaisen koulutyön jo päätyttyä oli nyt menossa retkiviikko.

Unikon hehkuvan punainen kukka on granaattiomenan ja aprikoosin ohella yksi Armenian kansallisista tunnusmerkeistä. Tässä tienvarren unikkopelto, josta ryhmällämme on lukuisia erilaisia kuvia.

Garnin auringon temppeli on Armenian tunnetuin pakanallisen ajan jumalanpalveluspaikka. Itse temppeli rakennettiin 200-luvulla e.Kr., jolloin Garni oli Armenian kuninkaiden kesäresidenssi ja puolustuslinnoitus.

Armenialainen ruoka on jotain sellaista mitä on vaikea kuvata. Siitä on päästävä itse osalliseksi.

Kolmas matkapäivä päättyi vierailuun Jrveshin seurakuntaan, jossa paikallinen pappi esitteli oman seurakuntansa toimintoja. Kuvassa on myös ryhmämme opas ja tulkki David Hovsepyan.

Jrveshin seurakunnan kuoro on saavuttanut laajasti mainetta ja voittanut palkintoja eri kuorokilpailuissa. Kuoro esiintyi ryhmällemme seurakunnan salissa. Monissa Armenian seurakunnissa kirkkokuorot koostuvat pelkästään naislaulajista.

Pian uudelleen itsenäistymisen jälkeen 1990-luvulla alettiin Jerevanin keskustaan suunnittelemaan uutta katedraalia. Katedraali valmistui vuonna 2001 ja pyhitettiin p. Gregori Valontuojalle. Katedraali on Jerevanin suurin kirkkorakennus. Pääkirkkoon mahtuu 1700 ihmistä. Pääkirkon vieressä on kaksi kappelia, joissa suoritetaan mm. vihkimiset ja kasteet.

Sunnuntaina osallistuimme liturgiaan Etchmiadzinissa, Armenian kirkon keskuksessa, jota usein kuvataan myös Armenian Vatikaanina. Pääkatedraalin vanhimmat osat ovat peräisin 300-luvulta. Armenian kansallispyhä Gregori Valontuoja näki näyn, jossa Kristus iski kultaisella kirveellä maahan Etchmiadzinissa ja tälle paikalle aloitettiin rakentamaan nykyistä Armenian kirkon pääkirkkoa.

Jumalanpalveluksen jälkeen Hänen Pyhyytensä katolikos Karekin II otti ryhmämme vastaan. Kuvassa matkamme johtaja Risto ojentaa arkkipiispa Leon ja ryhmän tervehdystä katolikokselle.

Vastaanoton jälkeen oli vuorossa ryhmäkuva.

1200-luvulla armenialainen Orbeljanin aatelissuku alkoi rakennuttamaan luostaria Amaghun rotkoa reunustavalle rinteelle. Yksinäiselle paikalle, korkealle vuoren rinteelle rakennettiin luostari, joka pyhitettiin marttyyri Stefanokselle.

Jerevanissa saimme myös tutustua yhteen paikalliseen kouluun, jonka rehtori otti ryhmämme vieraanvaraisesti vastaan. Varsinaiseen koulutyöhön emme päässeet tutustumaan, sillä koulutyö oli jo päättynyt tältä keväältä.

Kouluvierailun lisäksi saimme myös tutustua Jerevanin valtionyliopiston teologiseen tiedekuntaan, tiedekunnan dekaanin piispa Anushavan Zhamkochyanin johdolla. Kolmeen osastoon jaettu teologinen tiedekunta kouluttaa kirkon työntekijöitä ja opettajia.

Armenian kirjakielen isän, Mesrop Maschtotin patsas tervehtii Matenadaranin (”Kirjasto”) käsikirjoitusmuseon pääsisäänkäynnin luona. Armenian kansan suurimpia ylpeyden aiheita on oma kirjaimisto ja vanha kirjakieli. Matenadaranin käsikirjoitukset ovat ainutlaatuinen kokoelma.

Kaikki mukava päättyy aikanaan. Tällä kertaa matka päättyi yllätykselliseen illalliseen, jossa sekä armenialaiset että suomalaiset osoittivat voivansa iloita yhdessä.

Näkemiin Armenia, näkemiin Ararat.

Matkakertomuksen viimeinen kuva on ”khatskar”, armenialainen kiviristi. Ristiin ei kuvata ristiinnaulittua Kristusta, koska Kristus on noussut kuolleista ja siten risti on elämän ja ylösnousemuksen vertauskuva. Kiviristit ovat johdattaneet Armenian kansaa jo 1700 vuotta ja tulevat johdattamaan edelleen.

Jussi Räsänen

kuvat kirjoittajan

Takaisin >> Matkat

Published on  09.11.2013